Siinä oli lyömistä, hiusten repimistä, päälle sylkemistä, korviin huutamista ja potkimista. Pahoinpitelijä on tiedossa, hän istui vieressäni.

Lähdimme Kemiin työreissulle Pennyn kanssa. Aurinkoinen Helsinki jäi keväisen kuivana taaksemme, kun otimme nokan menosuunnan Lappiin. Ystävämme Disturbin firmasta, olivat meitä vastassa. Toppavaatteet huokuivat lämpöä, kun ulkona viilsi kylmä viima kasvoihin.

Lunta oli ja paljon. Penny istua nökötti pulkassa. Laski mäkeä, leikki ja tönötti toppahaalarissa katsoen muiden lasten leikkiä. Vietimme aikaa Skinnarien perheen yrityksen tiloissa, sekä kävimme kuvaamassa mallikuvia lumilinnassa.

Aamulla 07 soi kello, vaikkakin perheen äiti Tiina oli siihen mennessä jo polkenut kaksi tuntia kuntopyörällä. Nousimme ylös. Penny lähti leikkimään 2- ja 4-vuotiaiden tytärten kanssa ja minä aloin sutimaan meikkiä tulevia kuvauksia varten.

Lähdimme kuvaustiimin kanssa puoli yhdeksän aikoihin ajelemaan lumilinnalle päin. Ilma oli kalsea ja kylmä. Linna oli valtava. En ymmärtänytkään sen olevan umpirakennus. Hotellihuoneineen, baareineen ja hääkappeleineen. Uskomattoman hienosti kaiverretut jääveistokset ja seinäfreskot jäivät kyllä ikuisesti mieleen. Enpä muista, milloin olisin sellaista niin hätkähdyttävää ennen nähnyt.

Napsimme kuvat kerrospukeutuneena. Ensin verkka-asut, sitten riisuimme jumppatrikoihin (siinä vaiheessa alkoi kylmä hiipiä selkärankaani) ja lopuksi bikinit päällä. Silloin oli kylmä. Oli absurdia olla bikinit päällä kuvattavana lumilinnassa, nojaten jäästä tehtyyn holvin seinämään. Kylmä tuli, oi kyllä vaan. Saimme napsittua kuvat aika vilkkaaseen tahtiin ja äkkiä kietouduttua viltin alle pukemaan. Varvastossut vaihtuivat toppasaappaisiin kun ähelsimme minulle vaatteet takaisin päälleni.

Kuvausten jälkeen Pennyn kanssa ihmettelimme pulkkailua ulkona ja lähdimme kohti lentokenttää. Tämä oli vain yhden yön reissu. Lennolla istuimme etuosassa, pienessä potkurikoneessa. Heti alkuun Penny sai raivarit turvavyön käytöstä. Ylä-ääni kiljunta alkoi jo ensimetreillä. Sain tyynnytettyä hänet viinirypäleillä, sitten tarroilla, sitten leluilla, sitten kaivettiin keksit, värikynät, uudelleen tarrat ja viinirypäleet. Olin kuin toimintahäkkyrä, mikä yritti viihdyttää toppahaalarissa istuvaa tyytymätöntä matkustajaa.

Mikään ei lopulta kelvannut. Päädyimme istumaan t-paita päällä, ilman kenkiä. Viinirypäleet irti revittyinä oksennuspussiin, tarrat liimattuina edessä olevan istuimen selkänojaan ja liidut singottuina penkin alle. Sitten huuto alkoi. Kynät oli saatava penkin alta. Nostin pöydän ylös. Kumarruin kaikkien romujen päältä alas kaivamaan kyniä. Penny potkasi minua suoraan naamaan, kaksi kertaa. Sitten kerkesi vielä nappaamaan kunnon tukon tukkaa käteensä takaraivostani ja nauroi. Sen jälkeen hän löi minua värityskirjalla ohimoon. Kun sain kynät ojennettua neidille, hän heitti ne silmilleni ja kiljui. Hän alkoi huutamaan kuin hyeena. Iski vihreän väriliidun kämmenselkääni ja siitä silmääni, kun koitin toppuutella häntä. Välillä hän nauroi ja sitten taas iski kiukku.

Kyllä itseänikin alkoi naurattaa koko touhu, onneksi sitä ei kukaan kuvannut. Olo oli kuin oltaisiin jotain huonoa komediaa kuvattu. Vihdoin tuli kuulutus laskeutumisesta. Nostin hänet istumaan syliini ja kiristin turvavyön hänen ympärilleen. Silloin hän nytkäytti koko vartalonsa kaarelle ja näin ollen löi minua päällään suoraan nenään. Nenästäni alkoi vuotaa verta, onneksi sain työnnettyä sinne hetkeksi servetin nurkan. Huuto ylsi ylädesibeleihin, kaikki meistä kärsivät tässä vaiheessa. Potkiminen ja päällä rintakehääni paukuttaminen loppui vasta kun olimme ottaneet ne samaiset viinirypäleet jälleen esille. Niitä hän suostui syömään kaksi, jonka jälkeen sylki ne päälleni.

Sain laulettua ihhahhaata pariin kertaan ja ohjattua hänen keskittymistään muualle. Selkärankaani pitkin valui hiki vuolaana virtana. Päänahkani oli tulessa ja kenkäni olivat aivan liian kuumat koneeseen. Tuskassa vedettiin viimeiset mailit.

Show päättyi kun kone laskeutui. Takana tätä sirkusta oli tosiaan 1.5h Kemistä- Helsinkiin. Me selvisimme hengissä. En päättänyt nostaa syytettä pahoinpitelijälle tällä kertaa. Nauratti jälkikäteen, kun kerroin veljelleni vauhdikkaasta retkestä. Energiat täysin loppu käperryin sohvan pohjaan jäämällä innolla odottamaan ensi tiistain lentoa kotimaahan. Sehän on iloiset 6h Dohaan, jossa 4h vaihto, josta 14h Sydneyyn, josta 3h ajomatka farmille. Että näin. Onko teillä hyviä vinkkejä. Kiitos! Hahaha